NÄYTTELYT
15.9. — 28.11. ’10
HILJAINEN VALLANKUMOUS
Maalauksia ja valokuvataidetta Leipzigista
Hans Aichinger, Tilo Baumgärtel, Margret Hoppe, Steffen Junghans, Aris Kalaizis, Sebastian Nebe, Anett Stuth, Stefan Stößel, Miriam Vlaming
POSTMURAALISEN AJAN KUVIA
Keravan Taidemuseo juhlii kaksikymmentävuotista taivaltaan Hiljaisen vallankumouksen merkeissä. Näyttely esittelee yhdeksän perinteikkään, jo vuonna 1764 perustetun Leipzigin taideakatemian – Hohschule für Grafik und Buchkunstin – kasvattia, yhdeksän teknisesti taitavaa maalaria ja valokuvataiteilijaa. Katsojan eteen aukeavissa tummissa metsän sisustoissa, kaupungin oudoiksi muuttuneilla kaduilla ja ihmisten letargisessa erillisyydessä on melankolinen sointi, joka ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna kuvaa hyvin Berliinin muurin murtumista seurannutta ”postmuraalista” aikaa.
Messupaikkakuntana ja kirjapainotaidon keskuksena tunnettu Leipzig on vanha yliopisto- ja kulttuurikaupunki. Siellä Johann Sebastian Bach polki Tuomaskirkon urkuja 1700-luvulla, ja romantikkoina tunnetut Felix Mendelssohn ja Robert Schumann juurtuivat kaupungin kulttuuriseen maaperään sata vuotta myöhemmin. Kuvataiteessa suuriin historiallisiin nimiin kuuluu ehdottomasti Max Beckmann (1884–1950), joka kylvi pitkään elinvoimaisena säilyneen ekspressionismin ja uusasiallisuuden siemenen paikalliseen taide-elämään.
Leipzig on myös se kaupunki, josta Saksojen yhdistymistä vaativat maanantaimielenosoitukset levisivät läpi maan. Ne johtivat lopulta Berliinin muurin murtumiseen ja kahtia jaetun maan yhdistymiseen lokakuussa 1990. Kaupungin nousu kansainvälisen kuvataidekentän keskiöön tapahtui kuitenkin kuin varkain. Muurin hävitessä Leipzig oli ollut neljä vuosikymmentä rautaesiripun eristämänä, eikä läntinen taidemaailma osannut odottaa, että juuri sieltä tulisi jotain uutta tai yllättävää. Toisin kuitenkin kävi.
LEIPZIGIN UUSI KOULUKUNTA
Leipzigin tavaramerkki on korkeatasoinen, lännessä jo kuolleeksi luultu figuratiivinen maalaustaide, mutta Hochschule für Grafik und Buchkunst on kasvattanut myös monia mielenkiintoisia valokuvataiteilijoita ja taidokkaita piirtäjiä, jotka usein niputetaan Leipzigin uusi koulukunta -käsitteen alle, vaikka kukaan taiteilijoista tuskin tunnustaa kuuluvansa siihen. Hyvää vetoapua leipzigilaistaiteen nousulle ovat tarjonneet New York Timesissa julkaistut innostuneet artikkelit sekä Miamin tärkeimpiin taidevaikuttajiin ja keräilijöihin kuuluvat Donald ja Mera Rubell, jotka 2000-luvun alussa hankkivat merkittävän kokoelman leipzigilaistaiteilijoiden töitä – ja saivat muutkin keräilijät kiinnostumaan.
Taidekaupunkina Leipzig on siinäkin mielessä erikoinen, että monen taideakatemiasta valmistuneen taiteilijan ateljee sijaitsee hiukan keskustan ulkopuolella, entisessä puuvillakehräämössä Spinnereissa. Vanhalla teollisuusalueella on lähes sadan ateljeen, kymmenien gallerioiden, näyttelytilojen ja muiden kulttuurialan toimintojen keskittymä. Taiteilijoiden ja galleristien kaksi kertaa vuodessa järjestämät avointen ovien päivät houkuttelevat paikalle tuhansia vierailijoita, viime toukokuussa yli 15 000. The Guardianin kriitikon mukaan kyseessä onkin yksi vuosikymmenen kiinnostavimmista taidetiloista.
NÄYTTELYN TAITEILIJAT
Bonnissa asuva suomalainen kuraattori Ritva Röminger-Czako on koonnut Hiljainen vallankumous -näyttelyn yhdessä Keravan Taidemuseon henkilökunnan kanssa. Mukaan ovat valikoituneet taidemaalareista lapsuutta ja nuoruutta metaforisesti käsittelevä Hans Aichinger (s. 1959), film noirin tummassa, moraalisesti ristiriitaisessa maailmassa viihtyvä Tilo Baumgärtel (s. 1972), arkisia kaupunkinäkymiä ja unen logiikalla ihmiseloa tulkitseva Aris Kalaizis (s. 1966), metsän ränsistyneen sisustoissa samoileva Sebastian Nebe (s. 1982), asetelmamaalauksen nykytaiteen aaltopituudelle virittänyt Stefan Stößel (s. 1970) ja muistin mekaniikan maalaustaiteen kielelle muuntanut Miriam Vlaming (s. 1971). Osalle maalareista valokuva on paitsi luonnostelun myös maalauksiin kiinnittyneen todellisuuden peilailemisen apuväline. Esimerkiksi Miriam Vlaming rakentaa teoksensa valokuvien muodostaman intertekstuaalisen kudoksen ja maalauksellisten väliintulojen, kuten poispyyhkimisen ja päälle maalaamisen varaan. Näyttelyssä mukana olevat valokuvataiteilijat taas kytkeytyvät monin sitein maalaustaiteen pitkään perinteeseen. Muurin murtuessa vasta kahdeksanvuotias Margret Hoppe (s. 1981) jäljittää Itä-Saksan ideologisen muutoksen mukana kadonneita rakennuksia ja taideteoksia, ja Anett Stuth (s. 1965) lataa valtaviin, usein arkkitehtonisissa kehyksissä tapahtuviin kuviinsa aineistoa niin taidehistoriasta, historiasta kuin elokuvistakin. Steffen Junghansin (s. 1963) valokuvailmaisua taas voisi verrata musiikin kontrapunktiin, jossa henkilökuvat ja oudot tai lähes abstraktit pinnat soivat rinta rinnan ja muodostavat yhdessä komean fuugan.
Hiljaisen vallankumouksen taiteilijat nostavat esiin suhteemme historiaan ja tapamme havainnoida fyysistä ja nykymedioiden läpi suodattunutta yhteiskuntaa, mutta he tekevät sen oman kokemusmaailmansa kautta, ikään kuin elämän sivutuotteena. Arvostetun viikkolehti Die Zeitin mukaan: ”Leipzigin taiteilijat näyttävät huvitteluyhteiskunnan aikalaisille maailmamme varjopuolet ja murtumat niin toimivasti, että tuntuu kuin he puhuisivat näiden metafyysisesti kodittomien sisimmästä todellisuudesta.”
Lisää teosten taustoista ja Leipzigin taiteen historiasta voi lukea näyttelyyn liittyvästä julkaisusta Hiljainen vallankumous / Silent Revolution, Keravan Taidemuseo, 2010, 136 s.
Hiljainen vallankumous on ensimmäinen laaja leipzigilaisten taiteilijoiden yhteisnäyttely Pohjoismaissa. Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Taiteen keskustoimikunta ja Goethe-instituutti.
Takaisin ylös
TEOSKUVIA
 Hans Aichinger: Maailman maailmallisuus, 2010, öljy kankaalle, 90×120 cm
COURTESY MAERZGALERIE, LEIPZIG / BERLIN
|
 Margret Hoppe: Bernhard Heisig, Nimetön, 1969, Sgraffito, 400 × 1200 cm, Gästehaus des Ministerrates der DDR, Leipzig, 2006, Gästehaus am Park Leipzig. Värivalokuva/ C-Print, 130 × 110 cm
|
 Sebastian Nebe: Elefanttimies sarjasta Untitled (masks), 2007, öljy paperille, 200×149 cm
COURTESY GALERIEKLEINDIENST, LEIPZIG
|
 Miriam Vlaming: Vierailija, 2009, munatempera kankaalle, 200×350 cm
COURTESY ALEXANDER OCHS GALERIES, BERLIN / BEIJING
|
Takaisin ylös
